Luulaatikoista lasermittaukseen
Rakennusasiat tuntevana seurakunnan edustajana kirkon remontissa toimii Markku Laaksonen. Tässä kirjoituksessa hän pyynnöstä vastaa joihinkin kysymyksiin ja avaa hiukan omaa taustaansa sekä näkemyksiään kirkon korjaamisesta: Markku Laaksonen
Laitilan kirkko ei ole minulle mikä tahansa kirkko. Minulla on siitä ensimmäiset muistikuvat jo 50–60-lukujen taitteesta. Edellistä 60-luvun remonttia pääsin seuraamaan livenä. Muistan sen, kun lattiat olivat auki. Noin kuution puulaatikoihin oli koottu kirkon lattian alle haudattujen ihmisten luita. Alttarin alla oli näkyvissä Falkenbergin suvun harmaantuneita puuarkkuja. Remontin valmistuttua pääsin sitten ripille Yrjö Heinosen ollessa Laitilan kirkkoherrana.
Koulutukseltani olen rakennusinsinööri. Olen hankkinut pitkän työuran aikana erilaisia pätevyyksiä: mm. rakennusvalvojan ja ammatillisen aikuiskoulutuksen opettajan pätevyydet. Laitilan seurakunnan rakennushankkeissa ja kiinteistönhoidossa olen ollut mukana lähinnä rakennuttaja- ja valvontatehtävissä kaiken kaikkiaan ehkä neljännesvuosisadan.
Tässä projektissa toimin seurakunnan teknisenä neuvonantajana. Huolehdin hankkeessa omalta osaltani seurakunnan/seurakuntalaisten edusta. Toimin suunnitelutoimikunnan kokouksissa sihteerinä. Yhteydenpito hankkeen eri osapuolten kanssa on lähes päivittäistä. Pidän yhteyttä myös Laitilan rakennusvalvontaan. Remonttihankkeen tullessa toteutusvaiheeseen tehtäväni painottuvat työmaavalvontaan.
Kirkon remonttihanke eroaa muista hankkeista siinä, että on kyse valtakunnallisestikin arvokkaasta, historiallisesta kohteesta. Remontissa ei ole kyse pelkästään kirkkorakennuksesta, vaan myös kellotapulista ja hautuumaasta. Vanha ruumishuone kuuluu myös kokonaisuuteen. Kirkkolaissa on erilliset maininnat, jotka määrittelevät kirkon ja sen ympäristön remonttihanketta.
Museovirastolla on erittäin tärkeä rooli tässä hankkeessa – Museovirasto sanelee hyvin pitkälti sen, mitä saa tehdä. Julkisivu on jokseenkin ”pyhä ja koskematon”. Sisällä voidaan helpommin uusia esimerkiksi talotekniikkaa nykyajan vaatimusten mukaiseksi – kuitenkin niin, ettei juurikaan kajota vanhoihin runkorakenteisiin. Joissakin kirkkosalin kantavien tiilipilareiden alaosissa on havaittu tiilisyöpää. Kaikki voitava on tietysti tehtävä, jotta tämä haitallinen kehityskulku saadaan pysäytetyksi ja korjatuksi.
Laitilan seurakunnan rakennushankkeissa on erittäin myönteistä se, että kaikki tehdään läpinäkyvästi niin seurakuntalaisia kuin käyttäjiäkin herkällä korvalla kuunnellen. Nyt on pidetty jo viisi kirkon remonttiin liittyvää suunnittelukokousta. Voin vakuuttaa, että seurakuntalaisten toiveet ovat tulleet kuulluksi ja huomioiduksi suunnittelussa. Museovirastoa ja kirkkohallintoa on informoitu hankkeiden käynnistymisestä asti. Yhteistyö kaikkien osapuolten kesken on sujunut erittäin hyvin.
Kirkon remontissa on tietysti haasteita, mutta ei mitään sellaista, jota ei hyvällä suunnittelulla, yhteistyöllä ja maalaisjärjelläkin pystytä ratkaisemaan. Kirkko on seissyt paikoillaan reilusti yli 500 vuotta. Me, jotka olemme nyt remonttihankkeessa mukana, olemme etuoikeutettuja – saamme olla vaalimassa tätä erityistä kohdetta tuleville sukupolville.
