Turvallinen kuivatus?
Kirkkovaltuustossa nostettiin vahvasti esille SafeDrying-niminen yhtiö ja sen myymä vaihtoehtoinen tapa kuivata rakennusten alapohjien rakenteita. Suunnittelutyöryhmä velvoitettiin vertailemaan tätä järjestelmää suunniteltuun kokonaisvaltaiseen alapohjakorjaukseen. Tavoite on alentaa urakan hintaa. Mikä on SafeDrying? Tässä siitä hieman. Juha Kylänpää
SafeDryingin toimitusjohtaja Esa Tommola ja asiakkuuspäällikkö Miika Valli vierailivat perjantaina 30.10. esittelemässä menetelmää projektin suunnittelijoille ja tutustumassa kirkkomme alapohjan ongelmiin.
Yhtiö on kehittänyt sähköllä toimivan koneellisen kuivausjärjestelmän. Alapohjaan valettavaan betonikerrokseen sijoitetaan mutkittelemaan putkisto, jonka pinnassa on runsaasti reikiä. Putkistoon syötetään lämmintä, kuivattua ilmaa, johon reikien kautta haihtuu betonista vettä. Kone sitten poistaa kosteuden ja kuiva ilma pumpataan lämmitettynä uudelle kierrokselle. Periaatteessa sama ilma kiertää putkistossa koko ajan, joskin jokin osa siitä korvataan tuoreella.
Toimitusjohtaja esitteli useita kohteita, joihin järjestelmä on asennettu. Yhdestä kalliolle perustetusta hän mainitsi, että rakennuksen alle tuli kosteutta, vaikka sokkelin sekä ulko- että sisäpuolella oli salaoja. ”Kallionhalkeamista”, hän jatkoi.
Esitellyistä kohteista yksikään ei ole rakenteeltaan kirkkomme kaltainen eikä niin vanha. Lähimmäksi pääsee Suomenlinna, jossa sijaitsevaan ravintolaan järjestelmä saatiin asentaa Museoviraston kanssa käydyn kaksivuotisen väännön jälkeen, kun muuta mahdollista kuivaustapaa ei löydetty.
Toimitusjohtaja kertoi putkia olevan monen kokoisia ja muotoisia ja putkiston asennukselle olevan useita erilaisia toteutustapoja. Yhteistä niille on, että putket pitää valaa betoniin.
Kosteus ei ole ainut kirkon alapohjan ongelma, vaan niitä ovat myös radon, PAH-yhdisteet ja mikrobiepäpuhtaudet (siis kirkossa leijuva ummehtunut haju). Firman edustajilta kysyttiin, poistaako järjestelmä nämä. Vastauksessaan he totesivat, että järjestelmää ei ole varsinaisesti kehitetty näiden poistamiseen. Järjestelmän käytössä tosin olisi heidän kokemustensa mukaan havaintoja esimerkiksi radonpitoisuuden alenemisesta.
Paikkaan ja vaatimuksiin (mm. Museovirasto) tutustumisen jälkeen suunnittelijat ja myyjät tunnistivat teknisesti mahdolliseksi vaihtoehdon, jossa lattia ja alapohja purettaisiin nykyiseen kantavaan pohjalaattaan asti. Kostea, hajuja tuottava maa-aines jäisi edelleen sen alle. Pohjalaatan päälle tulisi uusi lattiarakenne, jossa olisivat lämmöneristeet, talotekniikkareitit ja tekniikkakanaalit. SafeDrying-kanavisto sijoitettaisiin uuteen betoniseen pintalaattaan, jonka päälle tulisi tiililattia.
Museovirasto on selvin sanoin torjunut kaikenlaiset näkyvät pömpelit. SafeDrying-järjestelmän kuivauslaitteistot olisi teknisesti mahdollista sijoittaa lattian alle rakennettaviin tiloihin. Näiden pitäisi olla niin isot, että laitteita päästäisiin huoltamaan ja korjaamaan.
Firmalta saadun tiedon pohjalta kukin suunnittelija on selvittänyt oman erikoisalansa osalta hyödyt, riskit ja kustannusvaikutukset, jos tämä järjestelmä ostettaisiin. Kirkkoneuvosto saa heidän raporttinsa, kun se muodostaa kantansa esitykseen kirkkovaltuustolle.
